Surullista ja vaikeaa :(

Tätä juttua on vaikea kirjoittaa, lähinnä siksi että soimaan itseäni ja olen niin pahoillani kaikkien puolesta joita asia koskee. Tämä on niitä kasvattajan huonoja hetkiä ja laittaa mietityttämään koko kasvatustyön jatko. Moni sanoisi että mitä siitä, näille ei voi mitään mutta mä taidan olla kuitenkin pohjimmiltani niin herkkis että ehkä tämä ei oikein ole minun alaani. Stressaan ja murehdin, mietin ja suren... Mutta asiaan.

Kesän alussa aloimme Riinan ja Mikon kanssa miettimään että Oliverillä ei ole kaikki kunnossa. Oliver on pennusta tai ainakin hyvin nuoresta saakka liikkunut "löysästi". Oliver on käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut ihan hyvät arvosanat. Pentuluokassa oli ROP pentu ja viime vuoden erkarissa Oliver palkittiin laatuarvostelulla EH, eli erittäin hyvä Ei sitä anneta koiralle jolla näyttäisi olevan ongelmia liikkumisen kanssa. Nyt kuitenkin kiinnitimme erityistä huomiota Oliverin omistajien kanssa sen liikkeisiin ja lähinnä siihen miten Oliver hoippuu, on kömpelö ja juostessa takapää tulee rinnalle ja se on silmiinpistävän erikoista liikettä kenelle tahansa koiralle. Oliver vietiin tutkittavaksi ensin Veteriin Tampereella ja tarkoitus oli ottaa kuvat takapäästä sekä mahdollisesti rangasta josko syy moiseen liikkumiseen olisi lähtöisin sieltä. Lääkäri teki kuitenkin ensin pöydällä kliinisen tutkimuksen jossa testattiin mm. refleksejä, asentoa, nosteltiin jalkoja ja horjutettiin koiraa. Oliver reppasi kaikki nämä testit ja lisäksi kun Oliverin takajalat asetettiin tassu kerrallaan siten että Oliver asetettiin seisomaan "varpaillaan" niin se ei ymmärtänyt korjata asentoa vaan jäi seisomaan varpailleen ihan tyytyväisenä. Lääkäri oli heti sitä mieltä että koiran röntgen kuvaaminen on turhaa, syy on neurologinen. Tässä vaiheessa jo aloin epäillä mikä moisen aiheuttaa, lähinnä siksi että siitä on viime aikoina varsinkin ulkomailla ollut kasvattajien ja parsonihmisten kesken kovasti puhetta. Ataksia, hermoston rappeumasairaus. Tässä vaiheessa se oli vain pahin mahdollinen kauhukuva, toki monta Oliverin kannalta huonompaakin vaihtoehtoa oli kuten kasvaimet yms. mutta tämä nousi päällimmäisenä mieleen vaikka en itse tuntenut ketään suomessa jolla olisi ataksia jälkeläinen. Lääkäri kehoitti tilaamaan ajan Aistista Vantaalta jossa neurologit ja tutkimusmahdollisuudet kaikille neurologisille vaivoille on olemassa. Näin teimme vaikka tiesimme sen olevan hirmuisen kallista mutta hetkeäkään emme epäröineet koska epätietoisuus olisi pahinta.

Viime viikolla matkasimme Aistiin tutkimuksiin. oliverille tehtiin ensin neurologin toimesta kliininen tutkimus jossa kävi ilmi seuraavaa:

Yleiskliininen tutkimus: normaali
Ortopedinen tutkimus: normaali
neurologinen tutkimus: yleistynyt ataksia, alentuneet kaikki asentotuntoreaktiot, normaalit spinaalirefleksit, alentuneet molemmat uhkausvasteet, normaalit muut kraniaalihermot, neuroanatominen lokalisaatio: pikkuaivot ja selkäydin

Kliinisten oireiden ollessa nämä ja koska ataksialle ei ole olemassa testiä, eikä myöskään hoitoa oli ainut keino mahdollisimman tarkasti selvittää oireiden syy vain Oliverin nukuttaminen ja täysien magneettikuvien ottaminen päästä sekä niskan selkäytimestä. Lisäksi tehtiin BAER kuulotesti sekä laajat veritutkimukset. Kaikista näistä testeistä oliver sai puhtaat paperit. Näillä poissuljettiin kaikki tunnetut sairaudet jotka voivat näitä neurologisia oireita selittää ja jäljelle jäi vain ataksia diagnoosi.

Loppulausunto:

"Epäilemme että Oliverin sairaus on parsonrussellilla todettu sairaus, sairauden mekanismi on epäselvä mutta on epäilty että se voisi olla perinnöllinen keskushermostoin rappeumasairaus. Hoitoa ei ole, paitsi fysioterapia. Sairaus on usein hitaasti etenevä."

Oliver on syntynyt 2.12.2010 eli on nyt 1v ja 8kk ja oireet alkoivat selvemmin näkymään viime talven aikana, Oliverin ollessa vuoden ikäinen. Pentuesisarilla ei tiettävästi ole samoja oireita, joten ei syytä huolestua jos ei jotain jo ole ilmennyt. Oliverin siskoa Elleä olemme myös seuranneet mutta mielestäni ja muutamia muitakin mielipiteitä kuunneelleenä olisin sitä mieltä että kyseessä ei ole ataksia vaan Ellen ongelmat johtunevat ahtaasta takapäästä ja kankeudesta. Ellen oireet eivät tunnu olevan koordinaatio-oireita vaan suomeksi Elle on hemmetin kankea, mutta seuraamme Ellen omistajan kanssa tilannetta.

Kaikkia tämän E-pentueen pentuja suositellaan kastroitavaksi ja näitä ei missään nimessä saa käyttää jalostukseen. Ataksiaan on kehitteillä geenitesti jollainen onkin jo parilla rodulla. testi on samankaltainen kuin testi joka kehitettiin linssiluksaatioon muutama vuosi sitten. Kunhan testi saadaan aikaan, päästään tästä ikävästä sairaudesta eroon kuten linssiluksaatiosta kunhan testataan kaikki jalostukseen käytettävät koirat. Sairaus ei tässä muodossa aiheuta kipuja ja koira voi mahdollisesti elää suhteellisen normaalia elämää kunhan muistetaan ettei koordinaatio-ongelmaista koiraa kannata varmaankaan juoksuttaa kallioilla tai yllyttää juoksemaan rappusissa. Oliverkin on oikein positiivinen, ihana, kiltti ja energinen uros jonka soisin olevan perheensä ilona vielä vuosia <3 Uskon että kaikki voimme yhtyä tähän toivomukseen ja rukoilla että testi saataisiin parsoneille aikaiseksi mahdollisimman pian!

Kommentoikaa, spekuloikaa ja jakakaa. Tämä ei ole salaisuus eikä nämä asiat saisi koskaan sellaiseksi muodostuakaan. Muuten nämä vastaavat asiat eivät ole estettävissä, salailu ei auta ketään. Syyttely ei myöskään auta ketään, kukaan ei tee näitä asioita tahallaan. Kasvattini ovat minulle tärkeitä ja haluan olla heidän ja omistajiensa tukena niin myötä- kuin vastamäessä. Älkää koskaan kuvitelko ettei minuun voisi ottaa yhteyttä, oli tilanne mikä tahansa!

Laitan tähän vielä linkin Oliverin sukutaulusta jotta asia ei nyt jää kenellekään epäselväksi:

Erimarin Eomer

Ottakaa yhteyttä jos teillä on kysyttävää. Kasvattien omistajat, google kertoo sairaudesta monella sivulla. Hakusanaksi kannattaa laittaa Late Onset Ataksia LOA jota ei tule sekoittaa early onset ataksiaan joka ilmenee jo alle luovutusikäisellä pennulla.

Tsemppiä Oliver ja koko perhe <3 Olette olleet ihania ja kaikki on mennyt niin hyvin kuin näitä asioita käsitellessä voi mennä!